PYHÄ BIRMA

Pyhä Birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on valkoiset tassut. Takajaloissa valkoinen väri jatkuu jalan takaosassa nk. kiilana. Naamioväritys on kasvoissa, korvissa, jaloissa sekä hännässä ja muutoin vartalo on vaalea. Naamiovärejä ovat: ruskeanaamio, sininaamio, suklaanaamio, lilanaamio, punanaamio, cremenaamio, kilpikonnanaamio, sinikilpikonnanaamio, suklaakilpikonnanaamio ja lilakilpikonnanaamio sekä näistä kaikista väreistä on myös tabbymuunnokset. Pyhä Birma on keskikokoinen, jalat ovat tanakat ja lyhyet. Pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat pienet. Silmät ovat kauniin syvän siniset ja ovaalin muotoiset, häntä on keskipitkä ja tuuhea.

Luonteeltaan Pyhä Birma on seurallinen, ystävällinen, rauhallinen ja omistajiinsa syvästi kiintyvä kissa. Se sopii erinomaisesti kaupunkikodin lemmikiksi ja viihtyy mainiosti niin muiden lemmikkien kuin lastenkin seurassa.

Vanhan legendan mukaan näitä kissoja oli vuosisatoja sitten munkkien seurassa burmalaisessa Lao-Tsun temppelissä, missä valkoinen Sinh-kissa sai "pyhän" värityksensä palkkioksi Tsun-Kyan-Kse-jumalattarelle osoittamastaan uskollisuudesta. Totta on kuitenkin, että pyhä birma on yksi vanhimpia kissarotuja. Majuri G. Russell näki v. 1898 Lao-Tsun temppelin alueella sadoittain näitä erikoisia kissoja ja v. 1919 hän sai lahjaksi pääpappi Kittah Llamalta tällaisen pariskunnan Ranskaan. Kissapari sai vain yhden pentueen, mutta rotu onnistuttiin pitämään hengissä ja se on nykyään saavuttanut maailmanlaajuisen suosion.

Suomeen ensimmäiset birmat tulivat vuonna 1970 Ruotsista ja tänään, 39 vuotta myöhemmin, Suomessa on jo yli 5000 rekisteröityä pyhä birmaa. Vaikka rotu on alusta alkaen ollut Suomessa hyvin suosittu ja kysytty, on rodun kehitys ollut hidas. Pyhä birmojen määrä on kuitenkin lisääntynyt tasaisen varmasti ja koko 2000-luvun ajan pyhä birma on ollut yksi Suomen suosituimmista kissaroduista.

 

 

GIP&IC FIN*Downy-Flower's Linum, SBI n 21